Mika Waltarin romaani on täynnä vilkasta elämää, rikasta elämää, mehukasta elämää. Vanha tuttavamme Mikael Karvajalka siinä kertoo Egyptin varakuninkaalle, Soliman eunukille, miten lähes kaksisataa peukalonpäänkokoista timanttia oli joutunut hänen haltuunsa.
Mikaelin ja hänen uskollisen toverinsa Antin värikkäät vaiheet alkavat Venetsian satamassa kumppanusten lähtiessä matkalle Pyhään maahan. Heidät houkutellaan petoksella pahanpäiväiseen laivaröttelöön, josta tulee islamin merirosvoille helppo saalis. Pyhiinvaeltajien päiden kumahdellessa laivan kannelle Mikael ja Antti katsovat parhaaksi ottaa päähänsä turbaanin ja omaksua profeetan uskon. Tämän jälkeen tapaamme toverukset eriskummallisissa seikkailuissa - he suunnittelevat vallankaappausta erään mahtavan merirosvon laskuun, Mikael joutuu naimisiin epäluotettavan italialaisen tytön kanssa, jonka silmät ovat eri paria, hän palvelee seraljin orjana sulttaanin karttahuoneessa, ja vahingossa hänestä tulee laillistettu lääkäri, "hakim". Mikael kertoo myös kohoamisestaan suurvisiiri Ibdrahimin suosioon, epäilyttävän maineen saaneista loistonsa päivistä, historian arvoituksellisesta naisesta, Khurrem-sulttaanista eli "Roxelanesta", ja antaa mielestään luotettavan kuvauksen suurvisiirin kuolemaan johtaneista seikoista. Näin saamme mekin kuulla, miten lähes kaksisataa peukalonpäänkokoista timanttia joutui el-Hakimin käsiin.
Mika Waltari on Karvajalka-romaaneissaan toteuttanut useita vuosia mielessään olleen suunnitelman, jota varten hän Turkin-matkallaan v. 1947 suoritti perusteellisia tutkimuksia. "Mikael Hakimissa" hän avaa yllättäviä näkökulmia moniin historian tapahtumiin. Samalla sen värikäs aihepiiri on antanut väljälti liikkumatilaa Waltarin tarinoitsijan-fantasialle, hirtehishuumorille ja elämänfilosofialle.
Mika Waltari
